Seuraa meitä:

facebook-icon-logo-vector-400x400

Näytä Facebookissa

Tavoitteenamme on saada aikaiseksi hyvä ja turvallinen työympäristö. Pidämme kaikkien opiskelijoiden, opettajien, asukkaiden, terveydenhuollon, vahtimestareiden, ihan kaikkien ihmisten sisäilmaongelmia todella tärkeänä asiana, onhan meillä kaikilla keuhkot aika lähellä sydäntä ihan konkreettisestikin.

Hometoksiinien ja biosidien yhteisvaikutuksia on hyvin vähän tutkittu. Yleensä kemikaalien ja toksiinien yhteisvaikutukset ovat synergistisiä eli yhdessä ne ovat vaarallisempia kuin kumpikaan olisi yksinään.

On tärkeää ymmärtää, että homevauriotalon asukkaille oireita eivät aiheuta itse homeet vaan niiden erittämät toksiinit. Siksi biosidikalvon levittäminen homeen päälle ei riitä. Toksiinit täytyy poistaa rakenteista eli saastuneet osat täytyy rakentaa uudelleen tai toksiinit hajottaa.

Toksiinien ja biosidien yhteisvaikutukset ja mobilisoituminen

Turvallisuusnäkökulma usein unohdetaan sisäilman homeiden ja niiden toksiinien poistossa, mutta sama koskee kaikkea biosidisten kemikaalien käyttöä. ”Ennalta ehkäisevä” menettely voi olla jo itsessään terveysriski:

1. Desinfiointikäsittely biosidilla aiheuttaa toksisen altistuksen tilojen käyttäjälle.

2. Biosidi ei tuhoa mahdollisia mikrobitoksiineja tiloista vaan saattaa myöhemmin johtaa siihen, että käsiteltyihin tiloihin pesiytyy toksiineja tuottavia, biosideille tolerantteja homeita. Useat toksiineja tuottavat sisäilmaongelmiin liittyvät homeet ovat biosiditolerantteja, joten biosidikäsittely antaa niille valintaedun muihin homeisiin verrattuna.

Sisäänhengitetyn ilman kosteus, ja sen kuljettamat haitta-aineet sulautuvat hengitysteiden kosteaan limakalvopintaan, ylähengitysteiden epiteeliin. Hengitysteiden epiteelikudoksen värekarvalliset solut puhdistavat hengitysepiteeliin tarttuneita kiinteitä hiukkasia (siirtäen niitä ylöspäin nieluun) mutta eivät tehoa vesihöyryn kuljettamaan biosidiin tai mikrobin ekstroliittiin. Nämä leviävät keuhkoputkien limakalvopinnoille ja luultavasti kulkeutuvat keuhkorakkuloihin saakka elleivät sitä ennen ole imeytyneet verenkiertoon.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että haihtuvista epäpuhtauksista (VOC, MVOC, hajusteet) muodostuu, niiden reagoidessa sisäilman otsonin tai muiden ROS-aineiden kanssa (singlettihappi, hydroksyyliradikaalit, peroksidit, typpioksidiradikaalit) terveydelle haitallista sekundääristä orgaanista aerosolia (SOA). Radikaalireaktiossa hajusteet (limoneeni, dihydromyrsenoli, linalooli) ja terpenoidit muuttuvat myrkyllisiksi orgaanisiksi karbonyyleiksi (Carslaw ym, 2012; 2013; Li ym., 2015; Lip ym 2013; Su ym 2013; Wu ym 2015, Fadey ym, 2015; Aubert ym., 2014; Yussefi & Waring, 2014).

”Biosidi”

Biosidit ovat kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joiden tarkoitus on tuhota, torjua tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa niiden esiintymistä. Biosidien tarkoituksena on vähentää tai poistaa ympäristön mikrobikantoja. Täten ne ovat jo luonteeltaan toksisia aineita ja useimmat biosidiset yhdisteet ovat ihoa tai limakalvoja ärsyttäviä. Jotkin aineet voivat olla myös vaarallisia hengitettynä, ihon kautta ja nieltynä - puhumattakaan jatkuvasta käytöstä. Biosidit ovat desinfiointiaineissa useimmiten kemiallisia yhdisteitä, jotka luokitellaan toimintamekanisminsa perusteella eri kategorioihin.
Desinfiointiaineet ovat kemialliselta koostumukseltaan, teholtaan ja käyttötavoiltaan hyvin erilaisia. Yksi tuote sisältää melko harvoin vain yhtä tiettyä kemikaalia.
Terveyden ja hyvinvointilaitoksen mukaan ”Biosidit saattavat jopa lisätä rakenteessa olevien mikrobikasvuston mikrobitoksiinien tuotantoa ja muuttaa mikrobistoa haitallisemmaksi, jos niitä käytetään suoraan homeiseen rakenteeseen”.

Käyttö hometiloissa

Euroopan Unionin Biosididirektiivi määrittelee tarkasti, missä tapauksissa biosidisia kemikaaleja voidaan käyttää. Nämä tapaukset ovat usein sellaisia tilanteita, joissa altistujina ovat aikuiset ammattilaiset, jotka osaavat suojautua asianmukaisesti. Listalla ei mainita yhtään sisätilaa, jossa altistujina saisivat olla esimerkiksi lapsia.

Koneellisen ilmanvaihdon aiheuttama turbulenssi ja biosidit
Ihminen on kaikkein haavoittuvin keuhkojen kautta saadulle altistukselle. Haitalliset aineet (niin kemikaalit kuin homeiden mykotoksiinit) voivat hengitettynä aiheuttaa vahinkoa terveydelle annoksina, jotka ovat jopa kymmenes- tai sadasosa siitä, minkä voisi suun kautta ilman varsinaista terveyshaittaa syödä. Suomessa sisätilakäyttöön markkinoitujen tuotteiden antimikrobiset tehoaineet ovat kvaternäärisiä ja tertiäärisiä amiineja, guanidiini- ja tiatsoliyhdisteitä. Ne ovat pitkävaikutteisia, haihtumattomia ja huonosti biohajoavia - mutta vesiliukoisia.

Näiden kemikaalien vesiliuoksia käytetään ”leave-on” eli huuhteluvapaalla siivoustekniikalla. ”Leave-on” siivoukseen käytetty vesiliuos kuivuu lattian tai muiden käsiteltyjen pintojen päälle kerrokseksi, jossa tehoaineiden yhteispitoisuus kuivuneena voi olla 100 %. Koneellisen ilmanvaihdon ylläpitämä turbulenssi, ja muu tilan käyttöön liittyvä mekaaninen rasitus hieroo kemikaalipinnasta aerosolipölyä, joka sisäilmassa sitoutuu vesihöyryyn ja siten on osa hengitysilmaa.
Tilojen käyttäjät altistuvat pinnoilta ilmanvaihdon turbulenssin myötä aerosolisoituvalle biosidiaerosolille. Pitoisuudet voivat olla suuriakin jos/kun desinfiointeja on toistettu useita kertoja.

Aiemmin uskottiin, että vain kaasumaiset tai haihtuvat aineet voivat aiheuttaa hengitystie-altistumista, mutta viime vuosikymmenien aikana on alkanut kerääntyä näyttöä, että haihtumattomatkin kemikaalit ja kiinteät hiukkaset voivat liikkua sisäilmassa aerosolina ja aiheuttaa terveydelle vakavaa vahinkoa.

Polyguanidiset desinfektiokemikaalit ja kvaternääriset ammonium-yhdisteet
Kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä, tertiäärisiä ja kvaternäärisiä amiineja sekä polyguanideja (PHMG, PHMB, didekyyli-dimetyyli- ja muita alkyyli ammonium klorideja) käytetään puhdistukseen, siivoukseen, ”homeeettomaksi” saneeraukseen ja ilmanvaihtokanavien puhdistukseen.
Kationisilla pesuaineilla tarkoitetaan yleisesti kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä eli kvatteja. Yhdisteissä aminotyppeen on sitoutunut neljä substituenttia, jotka voivat olla tyydyttyneitä,
tyydyttymättömiä, alifaattisia tai aromaattisia. Vastaioni on epäorgaaninen anioni, yleensä kloridi, bromidi tai sulfaatti. Kvatit kiinnittyvät entsyymeihin ja tekevät ne tehottomiksi. Lisäksi ne inaktivoivat solujen metaboliaa ja voivat denaturoida proteiineja sekä hajottaa solukalvoja. Kvatit ovat bakterisidisiä, mutta sieniä vastaan lähinnä kasvua estäviä. Lisäksi itiöiden lisääntyminen voi jopa kiihtyä kvattituotteen vaikutuksen loputtua.
Kvaternääriset ammoniumyhdisteet ovat väkevinä liuoksina ihoa ja silmiä syövyttäviä (EY 2008). Käytössä olevissa tuotteissa on yleensä käytetty useampaa eri kvaternääristäammoniumyhdistettä, joiden pitoisuudet vaihtelivat 1-15 %. Terveydenhoitoalalla puhdistus-/desinfiointiaineiden kanssa työskentelevillä on todettu korkeampi riski sairastua astmaan, joka on yksittäisissä tutkimuksissa yhdistetty kvaternäärisille ammoniumyhdisteille altistumiseen (Gonzalez ym. 2014).
Didekyyli-dimetyyli ammonium kloridi (DDMA/DDAC) on kvaternäärinen ammoniumyhdiste. DDMA aiheuttaa yksin tai seoksena muiden kvaternääristen ammonium yhdisteiden kanssa astmaa (Ohnuma ym, 2010, 2011; Houtappel ym, 2008). In vitro testeissä se on osoittautunut tappavaksi useille eri soluille (sian siittiö elävästä donorista, kissan keuhkosolu FFL (laboratoriossa kasvatettu), sian munuaisepiteelisolu PK-15, alle 10 μg/ml pitoisena. Polyguanidiset desinfiointiaineet, PHMG/B, DDMA, kvaternääriset ja tertiääriset kationiset ammoniumyhdisteet eivät haihdu (höyrynpaine on pieni) vaan lisäkertyvät pinnoille joka käsittelyn jälkeen; tuulettamalla niistä ei pääse eroon.

Jos samoissa tiloissa käytetään säännöllisesti siivousaineita jotka sisältävät veden lisäksi nestemäisiä, ionittomia tensidejä kostutusaineina (wetting agent), kuten poly(oksietyleeni) monoalkyylieettereitä (tai polyglykolirasva-alkoholi eettereitä), niin sisätilapinnoille kertyneet biosidit ja homeiden toksiinit mobilisoituvat pinnoilta hienona vesihöyryaerosolina (nano-aerosoli) (Berthod ym. 2001; Dong & Hao, 2010). Ionittomia, nestemäisiä kostutinaineita sisältyy useimpiin laitossiivousaineisiin, ja myös kuluttajatuotteisiin. Kostutinaineen käytön tavoite on pirstoa vesi nanopisaroiksi, joiden avulla voi peittää isomman pinnan. Ne edistävät pesunesteen (vesiliuos) leviämistä suuremmalle pinta-alalle. Tästä syystä kostutinaineita mm. lisätään lähes kaikkiin siivousaineisiin ja sisämaaleihin. Kostutinaineen avulla itse tehoaine (pesevä kemikaali) leviää laajemmalle pinta alueelle.

Tämä nanokokoinen nestesumu pääsee ihmisen keuhkoihin hengitysilman mukana. Kostutinaineet edistävät nanopisaroiden fuusiota keuhkoputkien pintaa peittävään limaan, eivätkä epiteelisolujen värekarvat pysty sitä estämään. Kostutinaineiden ansiosta tilojen käyttäjien keuhkot, silmät ja iho altistuvat haitallisten mikrobien haihtumattomille aineenvaihduntatuotteille ja tiloissa käytetyille biosidisille kemikaaleille. Tilanne maksimoituu tilassa, jossa suhteellinen kosteus on turbulentti ja henkilötiheys suuri (paljon hengityksestä tulevaa kosteutta), kuten on tyypillistä kouluissa, 60m2 luokkatilassa on keskimäärin 25-30 henkilöä, eli vähintään 1 henkilö per kaksi neliömetriä.

Maria Leino
Application Specialist,
Solutions in Healthcare, Food Industry
and Microbiological Testing

LED TAILOR INNOVA7ION
... Näytä enemmänNäytä vähemmän


Instagram_App_Large_May2016_200


Load More
Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.



Ota yhteyttä:

info(a)ledtailor.fi
etunimi.sukunimi@ledtailor.fi

Y-tunnus: 2630755-3


Käyntiosoite

Lairolantie 11
24910 Halikko
FINLAND

facebook-icon-logo-vector-400x400Instagram_App_Large_May2016_200Twitter-icon