COVID-19-pandemia on innoittanut monenlaisia toimijoita tuomaan markkinoille uusia tuotteita ja ratkaisuja mikrobien torjuntaan. Joukkoon mahtuu sekä tieteeseen perustuvia menetelmiä että sellaisia tuotteita, joiden tehokkuudesta tai soveltuvuudesta desinfiointiin ei ole olemassa tieteellistä näyttöä. Tuotteiden markkinointiviestinnässä pyritään kuitenkin luomaan mielikuvaa tehokkuudesta käyttämällä suuria prosenttilukuja mikrobivähenemien osoittamiseen, ja asiaa tuntemattoman asiakkaan voi olla vaikeaa arvioida tällaisten väitteiden paikkaansapitävyyttä.

Tämä artikkeli pyrkii kertomaan päättäjille ja asiantuntijoille, että mihin asioihin desinfiointiratkaisujen markkinointimateriaaleissa tulisi kiinnittää huomiota ratkaisun toimivuutta arvioitaessa.

Mikrobiologisia kokeita tehdessä on kaksi vaihtoehtoista perustapaa todistaa, että desinfiointimenetelmä toimii.

Tapa 1: Osoitetaan että mikrobipitoisuudet ovat keskimäärin huomattavasti alhaisemmat desinfiointiratkaisun käyttöönoton jälkeen. Tätä varten täytyy kerätä tietoja mikrobitasoista ennen desinfiointia ja verrata niitä desinfioinnin jälkeisiin mikrobitasoihin. On erittäin tärkeää ottaa riittävästi näytteitä sekä ennen desinfiointia että sen jälkeen. Näin voidaan todeta, että onko keskimääräisillä mikrobitasoilla merkittävää ja pitkäaikaista eroa ennen ja jälkeen desinfioinnin.

Kuva 1: Oikeanpuoleisen kaavion virhepalkit kertovat, että kukin datapiste koostuu vähintään kolmen näytteen keskiarvosta, mikä on paljon luotettavampi tapa esittää tuloksia kuin vasemmalla puolella näytetty, vain yhtä arvoa osoittava kuvaaja. Huomaa myös, että kuvaajien Y-akseleiden asteikot ovat erilaiset: menetelmän tehokkuus saadaan helposti näyttämään dramaattisemmalta muuttamalla sopivasti Y-akselin asteikkoa.

Kuvan 1 oikeanpuoleisessa kaaviossa olevat virhepalkit edustavat esitettyjen tietojen epävarmuutta tai vaihtelua. Mikrobiologiset mittaukset ovat tunnetusti vaihtelevia. Suurempi vaihtelu ei automaattisesti tarkoita, että tiedot eivät ole kelvollisia. Virhepalkit antavat kuitenkin kuvan tutkimustulosten luotettavuudesta: jos niitä ei ole kaaviossa, sinun on syytä olla erityisen huolestunut.

Tapa 2: Vertaa desinfiointiratkaisua kontrollinäytteeseen. Tutkimukseen tarvitaan kaksi samanlaista pintaa, joissa on identtiset mikrobitasot. Toinen pinta altistetaan desinfiointiratkaisulle ja toinen ei. Jälkimmäistä pintaa kutsutaan usein kontrolliksi. Näytteet otetaan molemmilta pinnoilta täsmälleen samalla tavalla. Riittävä näytteenotto ja useiden toistojen tekeminen on kriittistä. Kaikki näytteet on käsiteltävä ja analysoitava samalla tavalla. Vertaamalla mikrobitasoja näiden kahden eri pinnan välillä saadaan käsitys desinfiointimenetelmän tehokkuudesta. Testi täytyy toistaa useita kertoja, jotta saadaan luotettava keskiarvo.

Miksi on niin tärkeää saada vertailunäytteitä? Mikrobit ovat eläviä organismeja, joilla on hyvin lyhyt mutta aktiivinen elinikä. Kun mikrobit päätyvät kuivalle pinnalle, osa niistä kuolee luonnollisesti. Kun ympäristöolosuhteet eivät ole optimaaliset mikrobeille, eikä ole ravinteita, jotkut mikrobit kuolevat melko nopeasti. Tätä ei kutsuta desinfioinniksi. Tämä on osa mikrobien luonnollista käyttäytymistä. Jättämällä kontrollitulokset pois ja näyttämällä vain desinfiointimenetelmälle altistetun pinnan tuloksia saadaan helposti desinfiointimenetelmä näyttämään paljon todellista tehokkaammalta.

Kuva 2: Kontrollinäytteiden jättäminen pois mittaustuloksista muuttaa koko tarinan. Vasemmanpuoleisessa kaaviossa tiedot kontrollista on jätetty pois, mikä saa desinfiointimenetelmän näyttämään tehokkaalta. Kun verrataan tätä tulosta oikeanpuoleisen kaavion kontrolliin, niin menetelmä ei enää näytäkään kovin tehokkaalta: desinfiointimenetelmän ja kontrollin (luonnollinen vähenemä ilman desinfiointia) välillä ei ole suurta eroa.